Puunjalostusinsinöörit ry (PI) juhlii tänä vuonna 110-vuotista taivaltaan. Yli vuosisadan alan tärkeänä verkostona toiminut yhdistys on muuttanut muotoaan alun toverillisesta ammattikerhosta nykyään yli 2600 ammattilaisen sekä noin 50 yritysjäsenen yhdistäväksi toimijaksi.
Juhlavuoden kunniaksi kutsuimme videolle joukon jäseniämme kertomaan PI:stä ja sen merkityksestä. Katso video tästä.
Tuumasta toimeen - yhdistys perustetaan
Pääsiäispäivänä 12.4.1914, joukko Polyteekissa opiskelleita insinöörejä saapui Helsingin Pörssitalolle perustamaan Suomen Paperi-insinöörien yhdistystä (nyk. PI). Ennen kyseistä päivää, paperiteollisuuden palveluksessa toimineet insinöörit olivat pohtineet pidempään oman yhdistyksen tarpeellisuutta.
Lopulta koneinsinööri Ilmari Stenbäck (synt. 1884) ja kemisti-koneinsinööri Aleksander Lampén (synt. 1879) päättivät viedä asian tuumailuja pidemmälle ja kutsuivat Pörssitalolle koolle joukon paperi-insinöörejä. Ajatuksena oli perustaa ensisijaisesti toverihenkinen ammattikerho, johon kaikki alasta kiinnostuneet insinöörit voisivat liittyä.
(Kuvissa Ilmari Stenbäck ja Aleksander Lampén.)
Sekä Lampén, että Stenbäck olivat opiskelleet Polyteknillisessä opistossa ja tutustuneet ulkomailla paperiteollisuuden viimeisimpiin teknologioihin, saavutuksiin ja koulutukseen. He molemmat toimivat yhdistyksen perustamisvuonna teknillisinä johtajina paperitehtaissa; Lampén Tornator Oy:n tehtailla Tainionkoskella ja Stenbäck Inkeroisten tehtaalla.
Yhdistyksen perustamisajatuksen alkuperäinen esittäjä, Stenbäck, oli vuonna 1914 vasta 29-vuotias. Nuoresta iästä huolimatta hänellä oli paperi-insinöörinä tunnettu ja tunnustettu nimi, sillä hänestä oli tullut Inkeroisten tehtaan teknillinen johtaja ainoastaan 25 vuoden iässä, mikä oli huomattava saavutus niin nuorelle miehelle.
Lampénia pidetään yhtenä Suomen merkittävimmistä puunjalostusteollisuuden uudistajista 1900-luvun alkupuolella, ja hän oli mm. selluloosan ominaisuuksia mittaavien laitteiden kehittäjä.
Aikalaiskuvausten mukaan puuhakaksikko oli hyviä puhujia ja iloluontoisia. Muutoin he erosivat toisistaan kuin yö ja päivä, mutta ilmeisesti tällä tavoin he täydensivät toisiaan. Stenbäck oli intomielinen idealisti ja Lampénia pidettiin harkitsevan tutkijainsinöörin prototyyppinä; hänellä oli jopa oma laboratorio asunnossaan, josta hänet usein löysi puuhastelemassa milloin minkäkin probleeman parissa.
Yhdistyksen perustamiskokoukseen Helsingin Pörssitalolle saapui kaikkiaan 17 insinööriä ja näin yhteinen yhdistys saatiin liikkeelle.
Ensimmäisenä toimintavuotena 51 insinööriä liittyi yhdistykseen.
---
Tekstilähteet:
1. Anitra Komulainen, Paperimaailman valloittajat (Paperi-insinöörit ry 1914-2014)
2. Suomen Paperi-insinöörien Yhdistys 1914-1964