2. September 2011
Kirjoittaja: Jouni Huuskonen
Companies: Yhtyneet Paperitehtaat
People: Jussi Kokko, Per-Erik Ohls, Sakari Isokääntä
4.7. Kevytpainopaperi (Kaipola)
Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n henkilöstölehti ”Työn äärestä” julkaisi vuoden 1975 5. numerossaan artikkelin Kaipolan paperitehtaalla tehdystä kehitystyöstä, josta englantilainen ”The Times” oli kirjoittanut vähän aiemmin seuraavaa: ”Yhtyneet Paperitehtaat Oy on vakiinnuttanut asemansa maailman johtavana kevytpainopapereiden valmistajana”. Kyseessä oli ns. raamattupaperia selvästi halvempi lentopostipainoksiin tarkoitettu 40- 45 g/m2 puupitoinen, ilman lujitesellua valmistettu paperi. Maailman suurista lehdistä Daily Telegraph oli ensimmäinen, joka ryhtyi käyttämään 45- grammaista paperia myös normaalipainoksessaan. Normaali sanomalehtipaperi oli tuolloin 52-grammaista.
Tehtaan johtaja Per-Erik (Putte) Ohlsin kertoman mukaan kehitystyö alkoi vuonna 1971 yhteistyössä ranskalaisen ”Le Figaro”- lehden kanssa. Paperitehtaalla kevytpainopaperin kehittämisen avainhenkilöitä olivat DI Jussi Kokko ja DI Sakari Isokääntä. Vuonna 1975 kevytpainopaperien osuus Kaipolan tehtaan koko tuotannosta nousi 60 prosenttiin. Näyte-eriä oli jo silloin valmistettu jopa 33-grammaisina. Lehtitalojen ohella myös luettelojen valmistajat alkoivat siirtyä yhä keveyempiin neliömassoihin (etenkin puhelinluettelot).
Mikä sitten teki mahdolliseksi tuollaiset kehitysaskeleet? Avainteknologia oli Jylhävaaran konepajan Kaipolan koelaitoksessaan kehittämä kuumahierre tai lämpöhierre, joksi sitä tuolloin nimitettiin. Tästä on erillinen kertomus toisaalla näillä sivuilla. Lämpöhierteen valmistuksessa hake esilämmitettään ennen jauhatusta. Vuonna 1969 valmistunut Kaipolan ”kylmähiertämö” muutettiin 1974-75 lämpöhiertämöksi. Sillä saadaan tuotetuksi pitkäkuituisempaa, huomattavasti hioketta lujempaa mekaanista massaa. Tämä teki mahdolliseksi neliömassan alentamisen ilman lujitesellua. Näin painopaperille tärkeä opasiteetti (läpinäkymättömyys) säilyy riittävän hyvänä. Paperin jäykkyyden kannalta tärkeä paperin paksuus myös säilyy paremmin selluttomalla hierrepaperilla. Sellun käytön vähenemisen ja paperin kevenemisen vuoksi samasta puumäärästä voidaan valmistaa jopa neljännes enemmän paperia kuin aiemmin. ”Kuitua ei ole varaa tuhlata tarpeettomasti, kun sitä kerran voidaan säästää”, sanoi johtaja Ohls haastattelussa.
Putte Ohlsin mukaan neliömassan alentaminen ei olisi ollut mahdollista ilman prosessitietokonetta. Sen soveltaminen paperikoneen ohjaukseen kuului vuosisadan merkkitapauksiin paperin valmistuksen tekniikassa. Sen avulla voitiin pienentää neliömassan (ja myös paperin kosteuden) vaihtelua. Tämä on sitä tärkeämpää mitä kevyempää paperia valmistetaan.
Kaipolan sanomalehtipaperitehtaalle oli myös jo 60- luvulla, Juuso Waldenin aikana, hankittu pehmeänippinen superkalanteri. Pintakäsittelemällä kevytpainopaperit tällä saatiin paperilta vaadittava sileys syntymään pienemmällä paperin litistämisellä. Jäykkyys säilyi paremmin ja painojälki oli tasaisempi tällaisella kalanterilla viimeistellylle paperille. Tässä tekniikalla oli myös oma osuutensa Kaipolan kevytpainopaperin menestykselle asiakaskunnassa.
Neliömassan alentamisena konkretisoituva ”hehtaariajattelu” paransi merkittävästi Kaipolan kilpailuasemaa vaikeina 70- luvun jälkipuoliskon lama- ja taantumavuosina. Kehityksen tekivät mahdolliseksi rohkeat teknologiavalinnat ja niihin tehtaalla liittyvä tekninen pioneerityö sekä sinnikäs ja luovia menetemiä käyttänyt, asiakkaiden (painotalojen ja kustantajien) kanssa kiinteässä yhteistyössä tapahtunut tuotteen kehittäminen.