26. August 2011
Kirjoittaja: Anssi E. U. Kärnä
Companies: Tampella
People: Anssi Kärnä, Bror Bygden, Kullervo Sysilä, Tor Fredrikson
Tampella
Kehitys- ja tutkimustoimintaa Tampellan Metsäteollisuudessa 1962-86
Alkuvaihe ja toimintaympäristö
Tampellan Metsäteollisuuden johtaja Bror Bygden teki tutustumismatkan 1960-luvun alussa USA:n paperiteollisuuteen. Matkalta löytyi virike erityisen tutkimusosaston perustamiseen, mikä toteutuikin v. 1962. Osaston toiminta alkoi verraten vaatimattomissa puitteissa Heinolassa, esimiehenään DI Kullervo Sysilä. Melko pian Inkeroinen osoittautui sopivammaksi sijoituspaikaksi, kun vanhan kartonkitehtaan toimintansa lopettaneen hiomon tilat vapautuivat muuhun käyttöön. Tampellan konepaja tarvitsi tuolloin kipeästi mahdollisuuden mm. kartonkikoneiden ja muiden apulaitteiden kokeiluun. Näin sai yhteinen kokeilu- ja kehitystoiminta alkunsa Metsäteollisuuden ja Konepajan kesken. Osaston päälliköksi tuli ins. Tor Fredrikson.
Osaston toiminta laajeni, ja esimies vaihtui allekirjoittaeseen v. 1969. Yhtiön Metsäteollisuus käsitti tuolloin Anjalan Paperitehtaan, Inkeroisten Kartonkitehtaan vanhoine ja uusine koneineen, NSSC-aallotuskartonkitehtaan ja aaltopahvitehtaan Heinolassa, Inkeroisten Porvoon (ja myöhemmin myös Tolkkisten) sahan, 50% osakkuuden kotelokartonkitehtaasta Espanjasta (sittemmin Tampella Española ), kartonkipakkausyksikön (myöhemmin Tambox) ym. Toimintaympäristö oli siis monitahonen, varsinkin kun Konepajan laitekokeilut laajenivat kartongin formeriyksikköjen ohella käsittämään mm. lastuhierteen koejauhimen, massan lajittimia ym. Toimisto ja käyttölaboratorio sijoitettiin vuonna 1968 Inkeroisten vanhan kartonkitehtaan tiloihin.
Kehitys-ja tutkimusosaston (KT-osasto) ja tulosyksiköiden työnjaoksi muotoutui käytäntö, jossa yksiköt vastasivat itse silloisista prosesseista, asiakassuhteista, tuotteittensa laadusta ja kehityksestä kun taas KT-osasto suuntautui uudistushakuisiin tuotteisiin ja yhteyksiin. Osaston toiminnan monipuolistumisesta ajan mittaan on syytä mainita yhteydet Tampellan muovitehtaaseen Porvoossa, yhtiön Tekstiiliteollisuuteen sekä yhtiön keskushallinnon rakennusfunktioon Tampereella. Tulosyksiköiden yhteinen edustus Keskuslaboratoriossa, lähinnä sen Tutkimustoimikunnassa, järjestyi luontevasti KT-osaston kautta, samoin kuin yhteydet korkeakouluihin, muihin tutkimuslaitoksiin ja ulkopuolisiin rahoittajiin.
Hallinto ja henkilöstö
KT-osasto toimi hallinnollisesti Metsäteollisuuden johdon alaisuudessa. Toimintaa ohjasi aluksi ns. Teknillinen Valiokunta, joka koostui Metsäteollisuuden eräiden tuotantoyksiköiden ja Konepajan eräiden osastojen esimiehistä. Myöhemmin tämä elin korvautui ns. Kehitysvaliokunnalla, johon kuuluivat Metsäteollisuuden johtaja, markkinoinnin ja tulosyksiköiden johtajat, sekä tämän alaisuudessa pienempi ns. Kehitysjaos.
Kt-osaston henkilöstömäärä kasvoi vähitellen niin, että 1973 osastolla oli 23 vakinaista ja 8 tilapäistä toimenhaltijaa, kun mukaan lasketaan diplomityöntekijät. Useat insinöörit ja teknikot tulivat yhtiön palvelukseen KT-osaston kautta.
Eräitä hankkeita
Kuten aikaisemmin on mainittu, koelaitos-yhteistyö Konepajan kanssa muodosti käytännön toiminnan jatkumon. Vuosien mittaan KT-osaston muista tehtävänimikkeistä kertyi mittava joukko. Seuraavassa esitellään lyhyesti vain muutama niistä kuvastamaan toiminnan monitahoisuutta.
Lastuhierre (RMP) ja kemihierre
Konepajan kehittämän kiekkojauhimen perusteellinen koekäyttö osoitti, että laitteen toiminta ei ollut kyllin stabiili, ja ajallisesti etulyöntiasemassa ollut kehitysprojekti lopetettiin vuonna 1968.
Tehtiin selvityksiä ja kokeiluja kemihierteen soveltuvuudesta eri tuotteisiin.
Kuumahierre (TMP)
Anjalan paperitehtaan alueelle oli aikaisemmin rakennettu ns. puolisellutehdas lähinnä kartonkitehtaan tarpeita silmälläpitäen, mutta sen toiminta oli lopetettu. Esille tuli mahdollisuus käyttää rakennukset ja suuri osa laitteistosta muuntamalla prosessi kuumahierteen valmistukseen. Tätä varten tehtiin KT-osaston vetämänä laajaa selvitystä markkinoilla kehitettyjen eri jauhintyyppien ja prosessien välillä. Eräänä päivänä hankkeen kaksi tutkijaa kutsuttiin Tampereelle Metsäteollisuuden johtajan puheille. ”Se on sitten Defibrator” kuului yksikantainen viesti, ja siihen päättyi tuo selvitysprojekti. – Myöhemmin KT-osasto oli toki kiinteästi kytkettynä TMP-laitoksen käynnistykseen ja prosessin hallintaan.
Kuorilevy-yhdistys
Ajan henkeen sisältyi erilaisia hankkeita prosessien jäteaineiden hyödyntämiseksi. Eräs tällainen hanke oli tutkia, selvittää ja kokeilla lähinnä kuusen kuorintajätteen hyödyntämistä kuitulevyn tapaisen tuotteen valmistamiseksi. Tätä varten oli muodostettu yhdistys, johon Tampellakin osallistui. Selvittelyjen, laboratorio- ja pilot-tutkimusten jälkeen tehtiin yhdistyksen puitteissa tehdasmittainen koevalmistus Jyväskylässä .
Keräyspaperi aallotuskartongissa
Laboratoriokokeet osoittivat, että keräyspaperin seostaminen NSSC-massaan alensi aallotuskartongin lujuusominaisuuksia liian voimakkaasti ollakseen kannattavaa.
Rakennuselementit
Tampellan rakennusjohtajan aloitteesta tutustuttiin polyuretaanivaahdon käyttömahdollisuuksiin. Aineen monet ominaisuudet viittasivat mahdollisuuksiin yhdistää se edullisesti puuhun. Ensimmäinen sovellus oli ns. lämpöhirsi, jossa profiililautojen väliin ruiskutettiin vaahtoava PU-kerros. Tällä tekniikkaa soveltamaan kehitettiin jatkuvatoiminen kone ja rakennettiin kehitysmielessä useita yksikerroksisia rakennuksia, mm. vuonna 1974 noin 225 m2 omakotitalo Inkeroisiin. Kahden asunnon rivitalo Tolkkisiin toteutettiin sittemmin kehitetyllä elementtitekniikalla. Valmius tuolloin kovasti kaivatun, jalostusasteeltaan korkean tuotannon kehittämiseen oli syntynyt. Alustava tehdas- ja liiketoimintasuunnitelma esiteltiin yhtiön uudelle pääjohtajalle, joka oli tullut tutustumaan lähinnä sahateollisuuteen. Tutkimattomassa viisaudessaan pääjohtaja asetti välittömästi kysymysmerkin (eli tyrmäyksen) koko hankkeelle. – Kehityshenkilöstö eli jatkossa joltisenkin tovin turhautuneessa tilassa.
Painehionta, PGW
Painehionnan kehitys yhteishankkeena Konepajan kanssa muodosti KT-osaston selkeästi mittavimman aktiviteetin 1978-86. Yksityikohtaisempi selostus painehionnan tutkinnasta, kehityksestä, sovellutuksista ja markkinoinnista on esitetty muussa yhteydessä Papermakers´ Wikissä.
Inkeroisten kartonkikone IV
KT-osaston henkilöstö osallistui 1970-luvulla uuden kartonkitehtaan käyttöönottoon sisältyviin tutkimuksiin.
Non-vowen
KT-osaston edustajat konsultoivat yhtiön Tekstiiliteollisuuden hankkeessa, jossa Tampereen tehtaille rakennettiin märkämenetelmään perustuva non-vowen-tuotantolinja.
Ympäristönsuojelu
KT-osastolla toiminut DI hoiti muiden tehtäviensä ohella ympäristösuojeluasioita, kunnes tämä funktio eriytettiin omaksi yksikökseen.
Sahahakkeen käyttökelpoisuuden tutkimus
Metsäteollisuuden sisäinen ristiriitatilanne saatiin pois päiväjärjestyksestä, kun KT-osaston toimesta yhtenäistettiin sahojen ja Anjalan Paperitehtaan kesken hakkeen laadun ja määrän mittausmenetelmät.
Lietelevy
Kartonkitehtaan jäteveden puhdistuksesta syntyi jatkuvasti hienojakoista, märkää kuitu- ja pigmenttilietettä. Syntyi ajatus, että lietteestä voisi puristamalla ja kuivaamalla tehdä käyttökelpoista levyä rakennus- ja muihin tarkoituksiin. Tarkoitukseen kehitetyllä pilot-laitteistolla valmistettiinkin tuollaisia levyjä, joiden tekniset ominaisuudet olivat vähintään tyydyttävät. Pitemmälle viedystä toteutuksesta kuitenkin luovuttiin, onneksi, sillä keräyspaperia käyttänyt kartonkitehdas muutti sittemmin raaka-ainepohjansa painehiokkeeksi.
Naulalevyjen käyttö kattotuolien valmistuksessa
KT-osaston ja Tolkkisten sahan yhteishankkeena kehitettiin puisten kattotuolien valmistukseen kaupallisesti toimiva linja.
Hiokkeen valkaisun kehitys
Anjalan Paperitehtaan tuotteiston laadun kehitys edellytti hiokkeen vaaleuden parannusta. KT-osasto osallistui tähän omalla panoksellaan.
Kuorihumus, koekasvihuone
Paperitehtaan kuorimon jätevettä esipuhdistettiin linkoamalla. Tämän prosessin tuotteena syntyi puolikuivaa, hienojakoista ”mujua”, mikä kuljetettiin kaatopaikalle. Ensinnä mujun todettiin kompostoinnin jälkeen soveltuvan maanparannusaineeksi. Kun kompostoinnissa vapautuu lämpöenergiaa, oli luonnollista kokeilla ja kehittää menetelmä, jossa nämä ”välituotteet” yhdistettiin koekasvihuoneessa lämmitys- ja kasvukerroksiksi. Varhaiskevään kokeiluissa v. 1975 menetelmä toimikin erinomaisesti. – Sen laajempimittaiseen kehitykseen ja sovellukseen ei yhtiön puitteissa kuitenkaan löytynyt mahdollisuuksia.
Kartongin sauvakiillotusmenetelmä
Laboratoriossa havaittiin, että kun päällystetyn kartongin pintaa sivellään lämpimällä, sileällä metallisauvalla, pinta kiillottuu verraten helposti. Asiaa selvitettiin pilot-mitassa kahdellakin koekoneella. Tuolloin todettiin, että vaikka kiillotus onnistui, tuotteen tasaisuus ja käsittelyn epäedullinen vaikutus kartongin muihin ominaisuuksiin olivat epäedulliset.
Koekartonkikoneen uusinta
Konepajan toimesta rakennettiin 1985-86 uusi koekartonkikone erillisine rakennuksineen Inkeroisiin.
Toiminnan jatkuminen
Tarkastellun ajanjakson jälkeen kehitys- ja tutkimustoiminta on Inkeroisissa luonnollisesti jatkunut, joskin asetelmat ovat tapahtuneiden yhtiöjärjestelyjen myötä melkoisesti muuttuneet. Toivottavasti joku asioita lähemmin tunteva täydentää tarvittaessa tätä esitystä ainakin näiltä osin. Muutkin korjaukset ja täydennykset edellä esitettyyn ovat luonnollisesti tervetulleet.
Espoossa, 26.08.2011
Anssi Kärnä