2. February 2009
Kirjoittaja: Jaakko A. Palsanen
Companies: ABB, Haarlan Paperitehdas, Strömberg, Tervakoski, Ulmaelektro
People: Pentti Mannonen, Peter Uljens, Veikko Ilmasti, Yrjö Vaskio
8.23. Ulma vianilmaisin
Ote kirjasta Telan ympäri, Panu Nykänen 2005
1960-luvulla aloitti toimintansa Peder Uljensin ja Pentti Mannosen yritys Ulmaelektro Ky, joka laajentui osakeyhtiöksi Veikko Ilmastin liittyessä joukkoon.
Eräissä paperilajeissa reiät paperissa aiheuttivat suuria vaikeuksia joko paperin edelleen prosessoinnissa tai lopputuotteessa. Tälläisia lajeja ovat esimerkiksi sähkötekniset paperit, reikäkorttikartonki ja teräpäällystyksen pohjapaperi. Reiät saatettiin havaita joko visuaalisella tarkastelulla tai sähkömekaanisilla laitteilla. Tervakoski Oy:n teknillinen johtaja Yrjö Vaskio kertoi Veikko Ilmastille kondensaattoripaperin vianilmaisun vaikeuksista. Ulmaelektro Oy kehitti muutaman kuukauden kuluessa halutun vianilmaisulaitteiston.
Laitteessa paperiradan toiselle puolelle sijoitettujen infrapunalamppujen lähettämä valo kohdistui paperiradan läpäistyään valotransistoreihin, joiden antama jännite vahvistettiin käsittelyä varten. Reiän koko voitiin määrätä mittaamalla havaitun muutoksen kestoaika. Aikaisempiin laitteistoihin verrattuna Ulmalla oli tarkempi reiän koon mittatarkkuus ja se oli paperirataa koskettamaton menetelmä eikä siinä ollut liikkuvia komponentteja. Laitteisto oli analooginen ja vikojen rekisteröintiin käytettiin laskureita ja vasarapiirturia.
Valomittaukseen perustuvalla menettelyllä paperiradasta voitiin erottaa reikien lisäksi tummat kohdat ja ohenemat. Ensimmäinen laitteisto otettiin käyttöön vuonna 1970 Tervakoskella. Kun ensimmäisiä paperieriä ajettiin laitteiston läpi, ilmaisimet osoittivat yllättäen löytäneensä lähes 10 000 reikää. Tervakoski reklamoi laitteen toimivan virheellisesti. Tämä virhemäärä piti tehtaan johdon hämmästykseksi täysin paikkansa, kun rulla tarkastettiin käsin.
Tervakosken jälkeen Haarlan Paperitehdas Oy hankki Ulma reiänilmaisimen arkkileikkurille ja tämän jälkeen laite löysi runsaasti käyttöä erityisesti LWC pohjapaperikoneilla. Ulmasta tuli vianilmaisun standardi maailman paperiteollisuudessa.
Ulma laitteiston kysynnän ylittäessä nopeasti pienyrityksen resurssit yritys myytiin 1972 Oy Strömberg Ab:lle. Strömberg jatkoi laitteiston kehitystyötä liittämällä sen tietokoneperustaisiin analyysi- ja automaatiojärjestelmiin. ABB:n omistukseen siirtymisen jälkeen kehitystyö jatkui ja erityisesti CCD-kennojen käyttöönotto ja tiedon käsittely reaaliaikaisesti digitaalimuodossa mahdollisti vikojen kuvaamisen ja analysoinnin.