4. March 2009
Kirjoittajat: Markku Johansson, Jaakko Palsanen
Companies: Consolidated Papers, Kaukas, KCL, Kymin Osakeyhtiö, Nokia Oy, Valmet, Voith
People: Lennart Gräsbeck, Pekka Holm, Pertti Asunmaa, Teuvo Honkanen
4.8. Uusi MFC paperi Kymtech, Voikkaa PM 11
Vuonna 1961 lähti Voikkaalla käyntiin siihen asti suurin Suomessa rakennettu, Valmet Oy:n Rautpohjan tehtaan toimittama sanomalehtikone PK11. Tämä oli samalla suurin Kymin Osakeyhtiön paperikoneista. Koneen ns. puhtaaksi leikattu leveys oli 535 cm (210”), nopeus 800 m/min ja tuotantokapasiteetti 80.000 t/v.
Kun PK 11 vuonna 1978 oli saavuttanut yli miljoonan tonnin tuotantomäärän, koki se perusteellisen modernisoinnin. Jopa niin täydellisen, että sanottiin ”vanhaa jääneen ainoastaan kuivaussylinterit tukirakenteineen”. Kone sai näet uuden perälaatikon, SymFormer-kaksoisviiraosan, Sympress II-puristinosan, tyristoriohjatun sähkökäytön, prosessin ohjaukseen Damatic-tietokonejärjestelmän sekä Accuray 1180 ’on line’ -mittalaitteet ym. Kuivausosalle saatiin kokonaan suljettu kaapu ja lämmöntalteenotto. Uusinnan yhteydessä koneen pituus lyheni 26 metriä, leveys kasvoi 540cm:ksi ja nopeus nousi arvoon 1000 m/min. PK 11:n uusi tuotantokapasitetti oli juhlalliset 100.000 t/v.
Voikkaan tehdas oli tietoisesti kehittänyt tuotteitaan standardi sanomalehtipaperista laadukkaampiin tuotteisiin. Kymi oli ollut Suomessa uranuurtaja hiokkeen valkaisun kehittäjänä. Kun lisäksi oli tiedostettu offset-painomenetelmän voimakas kasvu, syntyi PK16/PK17-linjalle offset-kelpoiset Kym Press -laadut. Voikkaan tehtaan toisena tuoteryhmänä olivat PK12:n ja PK15:n kiiltävät S/C-aikakauslehtipaperit.
Kymintehtaan puolella oli jo vuoden 1969 lopulla käynnistynyt pigmenttipäällystykseen PK4:n ja PK6:n pohjapaperia jalostava teräpäällystyskone, Coater 1. Amerikassa puolestaan Consolidated Papers oli 1980-luvun alussa kehittänyt SDTA (Short Dwell Time Application) päällystystekniikan, joka tarjosi määrättyjä ajettavuusetuja aikaisempaan verrattuna.
Paperimarkkinoilla kilpailun kovennuttua elo-syyskuussa 1984 aika oli kypsä hyödyntää Kymin puolella syntynyttä osaamista ja ottaa Voikkaan tehtaalla rohkea ja innovatiivinen askel, jonka yhtiön hallitus siunasi kokouksessaan 13.12.84 myöntäessään tarvittavat varat, 210 milj.mk.
PK11:n uudeksi tuotteeksi valittiin MFC (Machine Finished Coated) paperi, joka on matta- tai himmeäpintaista LWC-paperia. Uudet tekniikat mahdollistivat uudentyyppisen valmistuskonseptin, joka samalla mahdollisti uusia lopputuotteen ominaisuuksia. Voikkaan VOC-perheeseen (Voikkaa Offset Concept) liitetty Kym Tech tuote yhdisti rohkeasti näitä uusia tekniikoita menestyksellä ja samalla luotiin uusi laatustandardi tälle paperilajille. Tuotanto perustui on-machine tekniikkaan eli kaikki prosessivaiheet tapahtuivat samalla koneella.
Uudistus tuli sisältämään seuraavat muutokset: hiomon lajittelun uusimisen, rejektin käsittelyn, hiokkeen valkaisukapasiteetin lisäämisen, hylky- ja vesisysteemin uudistamisen, kuivausosan muutokset, pintakäsittelylaitteet ja pastakeittiön, instrumentoinnit ja prosessitietokonejärjestelmän, uuden SymFlo-perälaatikon, uudet kalanterit ja uuden pituusleikkurin.
Jo syksyllä 1984 oli aloitettu tutkimusosaston toimesta runsaat laboratorio- ja pilot-mittakaavaiset koeajot niin laite- kuin raaka-ainetoimittajienkin koelaitoksilla. Näiden pohjalta tehtiin lopulliset valinnat. Uusinnan päätoimittaja oli Valmet Oy, mutta päällystysyksiköt toimitti J.M.Voith AG. Näistä oli hyvät kokemukset Kaukaalta.
On line -mattakalanterien toimittajana oli näkyvimpänä esillä ollut Küsters, mutta projektin johdon korviin oli kantautunut vakavia huolia mm Beghinin tehtailta. Riskin tiedostaen mattakalanterit päätettiin hieman uhkarohkeastikin tilata kotimaiselta Valmetilta, ja Nokia Savion tehdas (jonka omistus oli juuri siirtymässä Valmetille tai Stowe Woodwardille) sai kiireellisen telapinnoitteiden kehtystehtävän. Ensimmäinen mattakalanterinippi rakennettiin KCL:n superkalanterin yhteyteen ja syksyllä 1985 valmistui Rautpohjan koelaitokseen erillinen pilot-yksikkö. Ensimmäiset Plastech-nimeä kantaneet pinnoitteet antoivat koeajokokemuksien kautta oikean suunnan ja tavoitteet saavutettiin edelleen kehitetyillä Polymat-teloilla. On-machine -kalanterin ajaminen vaati paljon kehittämistä, jotta sileää paperia valmistettaessa synteettiset telat eivät kuumenisi liikaa ja että päällysteviat ja katkot eivät vahingoittaisi teloja.
Uuden KymTech-laadun valmistus aloitettiin 12.3.1986 klo 13:30, kun PK 11:n päällystysyksiköt otettiin käyttöön.
Kymtech sai pian seuraajia Suomessa Anjalan ja Kotkan tehtailta. Jämsänkoski teki vastaavaa laatua hieman eri tekniikalla. Myöhemmin on-machine tekniikan kehittyessä tuotanto alkoi siirtyä yhä suuremmille ja tehokkaammille koneille Keski-Eurooppaan.
Uusi KymTech-valmistuskonsepti onnistui teknisesti ja laadullisesti erinomaisesti. Sen sijaan kaupallisesti uuden tuotteen lanseerauksessa Kymin ja Kaukaan fuusion yhteydessä muodostetulla aikakauslehtipaperiryhmällä oli ongelmia. Tuotteen, jonka nimi oli vaihdettu Saimatech’ksi, positiointi lisäarvoa tuottavaksi erikoistuotteeksi osoittautui vaikeaksi.
Vaativa KymTech projekti toteutettiin Kymin johdolla ja projektiin osallistuivat mm. Lennart Gräsbeck, Pekka Holm, Pertti Asunmaa ja Teuvo Honkanen. Tuotekehitystiimiä veti Markku Johansson.
Teksti pohjautuu osittain Markku Johanssonin ja Pauli Paasosen teksteihin heidän kirjassaan ”Lumppupaperista hienopaperiin”