2. November 2008
Kirjoittaja: Jaakko A. Palsanen
Companies: G.L. Paine, Metsäliittos
People: Arvo Reipas, Paavo Liuttu
4.13. Tapettikartonki
Lainaus Jyrki Kettusen kirjasta Kuuseen kurkottajat.
Äänekosken kartonkikone starttasi vuonna 1966 ja se oli taloudellinen katastrofi. Markkinoilla ei ollut sijaa uudelle toimijalle, jolla ei ollut tarjota laadullisia etuja. Hädässä ratkaisua etsittiin monelta taholta. Apu löytyi sieltä, mistä usein ennenkin – asiakkaalta.
Saksan varsin mittava tapettiteollisuus valmisti tuotteensa liimaamalla yhteen tapetin hiokepitoisen pohjapaperin ja valkoisen painatukseen soveltuvan pintamateriaalin. Menetelmä oli kallis ja materiaalia tuhlaava. Eräs tapettiyrityksistä, G.L.Paine Hildesheimissa otti esiin kysymyksen, eikö jo kartonkikoneella saataisi aikaan tapetinpainatukseen kelpaava rakenne. Arvo Reipas ja Paavo Liuttu tarttuivat tähän mahdollisuuteen. Yhteistyö syntyi, ja tapettikartongin kehitys käynnistyi suoraan tehdasmitassa vuonna 1967.
Tuote oli, aluksi puutteellisenakin, selvä menestys. Jo vuonna 1972 Äänekoski markkinoi Saksaan enemmän tapettikartonkia kuin kaikki kilpailijat yhteensä. Tapetista oli samalla tullut tehtaan päätuote, jonka laatua painettavan pinnan ja käytettävyyden suhteen jatkuvasti parannettiin. Kehitettiin myös palstautuva laatu, joka tapettia uusittaessa halkeaa niin, että pohjaosa muodostaa hyvän pohjan uudelle tapetoinnille. Etenkin lapsiperheiden suosimat, pesunkestävät tapetit kehitettiin 1980-luvulla.
Tapettikartonki on tiettävästi Suomen paperiteollisuuden ensimmäinen innovaatio, uusi tuote, jonka ylivoimainen palvelukyky otti markkinat. Toteutus tapahtui alalle uudella teknologialla. Tässä, kuten useissa muissakin, avainkysymys tuotteen syntyyn tuli valistuneelta ostajalta.